Loppuvuonna 2015 olen toivottavasti valmistunut ravitsemustieteilijä yliopistosta eli ETM. Silti voisin jo pitää itseäni ihan kelpo ravitsemusasiantuntijana. Ajatukseni ovat paljon muuttuneet menneiden vuosien aikana ja edelliset, melkein kaksi vuotta sitten tehdyt blogikirjoitukset tuntuvat jo hieman kaukaisilta, vaikka eivät mielipiteeni ehkä niin valtavasti ole muuttuneet. Mielestäni ravitsemustieteenkin osalta hyvin sopii fraasi tieto lisää tuskaa, sillä mitä enemmän opin ravitsemuksesta, sitä enemmän tajua, miten vähän siitä tiedänkään ja toisaalta, miten rajallista myös on tämän hetkinen tietämys monessakaan ravitsemukseen liittyvässä asiassa. Se tekeekin ravitsemustieteestä niin mielenkiintoisen. Olen myös ymmärtänyt, että harvoin asiat ovat mustavalkoisia ja olisi olemassa jokin yksi totuus, fakta, jota voisi pitää lopullisena, kiveen hakattuna tietona.
Ajattelin, että nyt voisi olla taas hyvä hetki herätellä kirjoitusinnostustani, sillä mielestäni sosiaaliseen mediaan tarvitaan enemmän meitä yliopistossa opiskelleita ravitsemustieteilijöitä kaikkien näiden ns. asiantuntijoiden joukkoon, joita Suomikin tuntuu olevan jo pullollaan.
Aluksi itseäni lähinnä huvitti nämä kaikenlaiset ravintoterapeutit, ravintovalmentajat ja muut itse oppineet "ravintoasiantuntijat", mutta viime aikoina niiden esiinmarssi on suuresti ruvennut lähinnä ärsyttämään. Ymmärrän, että ihmiset haluavat jakaa omakohtaisia kokemuksia ravinnon ihmeellisistä parantavista vaikutuksista muillekin, mutta oikeuttaako se kutsumaan itseään jonkin sortin ravintoasiantuntijaksi? Se, että on käynyt muutaman kurssin ravitsemustiedettä vaikkapa avoimessa yliopistossa, ei tee vielä ravitsemustieteilijää. Tietysti se on parempi kuin ei mitään, mutta tällaiset kurssit saa suoritettua läpi melko lailla yleistiedolla.
Yksi esimerkki näistä huuhaa-tieteilijöistä on vaikkapa Safkatutka, joka on viime aikoina toden teolla asettunut vastustamaan kaikkea virallista ravitsemustahoa vastaan. Usein näillä henkilöillä on paljon hyviä pointteja, mutta paljon myös sellaista, mikä ei siedä päivänvaloa. Heillä täytyy olla aikamoinen asiantuntijuus ja itsevarmuus, kun uskaltavat täysin kyseenalaistaa vaikkapa ravitsemussuositukset. Esimerkiksi Safkatutka pitää myös lastenruokavalmennusta, vaikka heillä ei ole minkäänlaista ravitsemustieteen koulutusta takana. En minäkään ryhdy jonkin alan asiantuntijaksi muutaman hassun kurssin tai omakohtaisen kokemuksen jälkeen. Tietysti jokaisella on oikeus syödä kuten haluaa, mutta mielestäni on vastuutonta ruveta antamaan neuvoja erityisesti vauvojenruokintaan ilman ihmeempää koulutusta ja vieläpä vähät välittämättä ravitsemussuosituksista. Ovatko he valmiita ottamaan vastuun, jos neuvoillaan aiheuttaisivatkin vahinkoa jollekin lapselle?
No, toivottavasti ihmisillä on järki mukana, kun kuuntelevat milloin kenenkin ravinto-ohjeita. Selkeästi tuntuu siltä, että meille ravitsemustieteilijöille olisi huomattavasti enemmän kysyntää neuvonnan antamisessa kuin tällä hetkellä on tarjontaa, kun näitä itseoppineiden ravintopalveluita on nykyään niin paljon saatavilla. Toivotavasti tilanne korjaantuu pian!
Tässä vielä lainaus RTY:n (Ravitsemusterapeuttien yhdistys) sivuilta, jos jollekin nimike ravitsemusterapeutti on vielä epäselvä:
"Mikä erottaa laillistetun ravitsemusterapeutin (diplomi) ravintoterapeutista, fytoterapeutista, (lisensoidusta) ravintoneuvojasta, (lisensoidusta) ravintovalmentajasta, ravintoexpertistä, ravitsemusalan konsultista ja personal trainerista?
Laillistetut ravitsemusterapeutit ovat terveydenhuollon ainoa
ammattiryhmä, jolla on ravitsemushoitoon ja -terapiaan erikoistunut
yliopistokoulutus. Heillä on Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja
valvontaviraston (Valvira) myöntämä ja valvoma oikeus työskennellä
terveyskeskusten, sairaaloiden, yksityisten lääkäriasemien ja
kuntoutuslaitosten ravitsemusterapeuttein. Laillistetun
ravitsemusterapeutin pätevyys on yli 500 ravitsemustieteilijällä.
Julkisen terveydenhuollon piirissä heistä työskentelee tällä hetkellä
noin 130. Osa ravitsemusterapeuteista on pätevöitynyt myös
työterveyshuoltoon."
Ravitsemusterapeuttien lisäksi olemme myös me, Helsingin yliopistossa ravitsemustiedettä opiskelleet elintarviketieteilijät, ketkä myös olemme oikein päteviä ravitsemusasiantuntijoita.
