23. maaliskuuta 2015

On ravitsemusasiantuntijoita ja "asiantuntijoita"

Loppuvuonna 2015 olen toivottavasti valmistunut ravitsemustieteilijä yliopistosta eli ETM. Silti voisin jo pitää itseäni ihan kelpo ravitsemusasiantuntijana. Ajatukseni ovat paljon muuttuneet menneiden vuosien aikana ja edelliset, melkein kaksi vuotta sitten tehdyt blogikirjoitukset tuntuvat jo hieman kaukaisilta, vaikka eivät mielipiteeni ehkä niin valtavasti ole muuttuneet. Mielestäni ravitsemustieteenkin osalta hyvin sopii fraasi tieto lisää tuskaa, sillä mitä enemmän opin ravitsemuksesta, sitä enemmän tajua, miten vähän siitä tiedänkään ja toisaalta, miten rajallista myös on tämän hetkinen tietämys monessakaan ravitsemukseen liittyvässä asiassa. Se tekeekin ravitsemustieteestä niin mielenkiintoisen. Olen myös ymmärtänyt, että harvoin asiat ovat mustavalkoisia ja olisi olemassa jokin yksi totuus, fakta, jota voisi pitää lopullisena, kiveen hakattuna tietona. 

Ajattelin, että nyt voisi olla taas hyvä hetki herätellä kirjoitusinnostustani, sillä mielestäni sosiaaliseen mediaan tarvitaan enemmän meitä yliopistossa opiskelleita ravitsemustieteilijöitä kaikkien näiden ns. asiantuntijoiden joukkoon, joita Suomikin tuntuu olevan jo pullollaan. 

Aluksi itseäni lähinnä huvitti nämä kaikenlaiset ravintoterapeutit, ravintovalmentajat ja muut itse oppineet "ravintoasiantuntijat", mutta viime aikoina niiden esiinmarssi on suuresti ruvennut lähinnä ärsyttämään. Ymmärrän, että ihmiset haluavat jakaa omakohtaisia kokemuksia ravinnon ihmeellisistä parantavista vaikutuksista muillekin, mutta oikeuttaako se kutsumaan itseään jonkin sortin ravintoasiantuntijaksi? Se, että on käynyt muutaman kurssin ravitsemustiedettä vaikkapa avoimessa yliopistossa, ei tee vielä ravitsemustieteilijää. Tietysti se on parempi kuin ei mitään, mutta tällaiset kurssit saa suoritettua läpi melko lailla yleistiedolla. 

Yksi esimerkki näistä huuhaa-tieteilijöistä on vaikkapa Safkatutka, joka on viime aikoina toden teolla asettunut vastustamaan kaikkea virallista ravitsemustahoa vastaan. Usein näillä henkilöillä on paljon hyviä pointteja, mutta paljon myös sellaista, mikä ei siedä päivänvaloa. Heillä täytyy olla aikamoinen asiantuntijuus ja itsevarmuus, kun uskaltavat täysin kyseenalaistaa vaikkapa ravitsemussuositukset. Esimerkiksi Safkatutka pitää myös lastenruokavalmennusta, vaikka heillä ei ole minkäänlaista ravitsemustieteen koulutusta takana. En minäkään ryhdy jonkin alan asiantuntijaksi muutaman hassun kurssin tai omakohtaisen kokemuksen jälkeen. Tietysti jokaisella on oikeus syödä kuten haluaa, mutta mielestäni on vastuutonta ruveta antamaan neuvoja erityisesti vauvojenruokintaan ilman ihmeempää koulutusta ja vieläpä vähät välittämättä ravitsemussuosituksista. Ovatko he valmiita ottamaan vastuun, jos neuvoillaan aiheuttaisivatkin vahinkoa jollekin lapselle?

No, toivottavasti ihmisillä on järki mukana, kun kuuntelevat milloin kenenkin ravinto-ohjeita. Selkeästi tuntuu siltä, että meille ravitsemustieteilijöille olisi huomattavasti enemmän kysyntää neuvonnan antamisessa kuin tällä hetkellä on tarjontaa, kun näitä itseoppineiden ravintopalveluita on nykyään niin paljon saatavilla. Toivotavasti tilanne korjaantuu pian!

Tässä vielä lainaus RTY:n (Ravitsemusterapeuttien yhdistys) sivuilta, jos jollekin nimike ravitsemusterapeutti on vielä epäselvä:

"Mikä erottaa laillistetun ravitsemusterapeutin (diplomi) ravintoterapeutista, fytoterapeutista, (lisensoidusta) ravintoneuvojasta, (lisensoidusta) ravintovalmentajasta, ravintoexpertistä, ravitsemusalan konsultista ja personal trainerista?

Laillistetut ravitsemusterapeutit ovat terveydenhuollon ainoa ammattiryhmä, jolla on ravitsemushoitoon ja -terapiaan erikoistunut yliopistokoulutus. Heillä on Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) myöntämä ja valvoma oikeus työskennellä terveyskeskusten, sairaaloiden, yksityisten lääkäriasemien ja kuntoutuslaitosten ravitsemusterapeuttein. Laillistetun ravitsemusterapeutin pätevyys on yli 500 ravitsemustieteilijällä. Julkisen terveydenhuollon piirissä heistä työskentelee tällä hetkellä noin 130. Osa ravitsemusterapeuteista on pätevöitynyt myös työterveyshuoltoon."

Ravitsemusterapeuttien lisäksi olemme myös me, Helsingin yliopistossa ravitsemustiedettä opiskelleet elintarviketieteilijät, ketkä myös olemme oikein päteviä ravitsemusasiantuntijoita.

21. lokakuuta 2013

Pienennä ekologista kuormaasi - vähennä ruokahävikkiä

Lihattoman lokakuun tarkoitus on hyvä, mutta itse olen pohtinut, olisiko luonnon kannalta kuitenkin merkittävämpää, jos kiinnittäisimme enemmän huomiota ruokahävikkiimme lihansyönnin sijaan. Kaikista meistä ei ole kasvissyöjiksi. Nimittäin, MTT:n tekemän tutkimuksen mukaan vuonna 2010 suomalaisessa kotitaloudessa syntyi ruokahävikkiä keskimäärin 23 kg/hlö/vuosi. Vaihtelu oli 0-160 kg/hlö/vuosi. Kaikkien kotitalouksien pois heitetty ruoka on yhteensä 120-160 miljoonaa kiloa vuosittain. Eniten pois heitetään nopeasti pilaantuvaa tuoreruokaa, sekä ruoanlaitosta että ruokailusta ylijäänyttä ruokaa. Roskiin joutuvat usein vihannekset, kotiruoka, maitotuotteet, leipä, hedelmät ja marjat. Lihaa, kalaa ja kananmunia onneksi heitettiin pois vähemmän.

Jos hävikkiin otetaan mukaan kotitalouksien lisäksi myös ravitsemispalvelut ja elintarviketeollisuus, nousee Suomen ruokahävikkimäärä 335-460 miljoonaan kiloon vuodessa, mikä henkilöä kohden olisi 62-86 kiloa turhaan tuotettua ruokaa vuodessa. Tämä vastaa suomalaisten keskimääräistä lihansyöntimäärää vuodessa.

Ehkäpä jokainen meistä voisi miettiä, kuinka vähentää omaa ruokahävikkiään. Marraskuu olkoon vaikka ruokahävikitön kuukausi - siihen voi ainakin pyrkiä. Ehkäpä ensi kuussa pidän kirjaa kaikesta syötävästä ruuasta, jonka heitän roskiin. Tietäisin ainakin, miten hyvä tai huono tilanne on itseni kohdalla.

Miten sitten vähentää ruokahävikkiä? Tässä siihen vinkkejä: 

 

  • suunnittele vähintään muutaman päivän ruokalista etukäteen - tee ostoslista, pitäydy siinä
  • osta vain tarvitsemasi - kaikkea ei tarvitse jatkuvasti olla kaapeissa; kaupat palvelevat meitä lähes kellon ympäri, päivittäin
  • älä osta suuria ruokapakkauksia, jos et ole varma niiden menekistä
  • pidä ruokakaapit järjestyksessä
  • pidä välillä ruokakaappien tyhjennyspäiviä
  • ole tietoinen, mitä pakastimesi, jääkaappisi ja muut ruokakaappisi sisältävät; käytä niiden antimia
  • merkitse pakastettaviin ja muihin avattuihin, nopeasti pilaantuviin ruokiin päivämäärät
  • hanki lisää peliaikaa pian pilaantuvan elintarvikkeen kanssa kypsentämällä ja jäähdyttämällä se
  • käytä tähteet ja muut pian pilaantuvat ruoat hyödyksi
  • säilytä ruoka oikein
  • älä valmista ruokaa liikaa
  • ota lautasellesi vain sen verran ruokaa, jonka aiot varmasti syödä
  • varaudu matkusteluun - kaappiin on turha ostaa ruokaa pilaantumaan
  • älä valitse ruokakaupasta aina hyllyn takimmaisinta tuotetta, jos etummaistenkin parasta ennen-päivämäärät sopivat
  • kompostoi biojäte





15. lokakuuta 2013

Suomalaisten lihominen pysähtynyt

THL tiedotti tänään, että suomalaisten lihominen on vuosittaisen tutkimuksen (Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys) mukaan pysähtynyt. Tämä on hieno uutinen, Pekka Puskankin mielestä.

Tutkimuksen mukaan miehistä 58 % ja naisista 43 % oli ylipainoisia (BMI yli 25) vuonna 2012. Kaakkois-Suomessa ja Uudellamaalla asuivat hoikimmat aikuiset. Naisista yli neljäsosa sanoi olevansa dieetillä, kun miehistä vain noin kuudesosa. Liikunnan harrastaminen on hieman lisääntynyt ja tupakointi vähentynyt. Hurraa!

Kasvisten käyttö tämänkin tutkimuksen mukaan on lisääntynyt, kuten Finravinto2012-tutkimuksessa jo havaittiin. Tietystikään THL ei voi olla uutisoimatta negatiiviseen sävyyn, kuinka erilaisten voi-kasviöljy-levitteiden käyttö on lisääntynyt, vaikka jengin pitäisi käyttää margariineja.

THL:llä on tapana tehdä rasvasta, varsinkin tyydyttyneestä rasvasta, syyllinen kaikkeen pahaan. Finravinto2012-tutkimuksen tulosten pääuutinen oli, että tyydyttyneen rasvan, ja kokonaisrasvamääränkin, saanti oli noussut ja sen oletettiin olleen syynä kolesterolipitoisuuden nousuun. Mutta voisikohan painon pysähtymisen syynä olla osittain esim. rasvan kulutuksen lisääntyminen? Miksei yhtälailla tällaisia johtopäätöksiä voisi vetää näistä THL:n tutkimuksista?

THL:n tiedotteet muutenkin ovat usein hyvin negatiivisia, jopa syytteleviä, sävyiltään. Jotenkin luulen, että sellainen tiedottaminen ei mene perille henkilöillä, jotka eivät oikeasti tiedä terveellisestä ravitsemuksesta mitään. Sellainen luo vaan entistä enemmän vastarintaa. THL:n pitäisi tulla tavallisten ihmisten tasolle viestinnässä ja aloittaa jonkinlainen vuoropuhelu kanssamme, eikä vain luottaa auktoriteettiseen asemaansa. Kyllä se tyhmä kansa joskus uskoo, kun tarpeeksi kovaksi huudetaan teesejämme!

Yhtä kaikki, hienoa, jos tällainen trendi ihmisten painon kehityksessä jatkuu edelleen. Oli sen syynä sitten mikä tahansa.