Sieniä sateella

Syksy on kivaa aikaa. Mikään ei ole yhtä hauskaa kuin leikkiä salapoliisia ja etsiä metsästä sieniä ja samalla juoksuttaa koiria. Nyt alkavat suppilovahverot olla valmiita kerättäviksi, joten kaikki sankoin joukoin sienestämään! Nämä on poimittu Sipoon kansallispuistosta. Olivat vielä pieniä, mutta eihän niitä raaski metsään jättää. Sienet ja metsän marjat sopivat loistavasti tämän opiskelijan kukkarolle. Suppiloissa on muuten paljon D2-vitamiinia, joten näitä kun syö syksyllä päivittäin, ei haittaa vaikka unohtaisi käydä D-vitamiinipurkilla.

Syksyllä muutenkin kasvikset ovat ihan parhaimmillaan. Ja kerrankin kotimaista tarjolla! Yksin syödessä harvoin jaksaa ihmeellisiä ruokia tehdä. Mutta jos salaatti alkaa tökkiä, niin kasvikset paistuvat hetkessä pannulla. Hyviä ne ovat varsinkin nopeasti vokattuna. Jos vokista tahtoo hieman tuhdimman, siihen voi lisätä esim. seesaminsiemeniä, sekoittaa kananmunan joukkoon tai lisätä vaikka pekonipaloja.

Vielä saan suppiloista yhden sienipiirakan tehtyä. Tässä viimeinen pala edellisestä.

Suppilovahveropiirakka

 

Pohja:

n. 100 g voita

3,5-4 dl luomuvehnäjauhoja ja luomukaurajauhoja

n. 0,5 dl kylmää vettä

1 kananmuna

1 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

Päälle:

Suppilovahveroita

1 paprika

1 sipuli

2 kanamunaa

1 dl kuohukermaa

1 dl täysmaitoa

mustapippuria

suolaa

valkopippuria

(kuivattua salviaa)

Nypi jauhot voihin ja lisää muut pohjan aineet. Sekoita nopeasti taikinaksi. Anna taikinan levähtää jääkaapissa. Voitele piirakkavuoka ja painele taikina vuokaan. Esipaista pohjaa noin 8 minuutia 200 asteessa. Paista hienonnettu sipuli ja pilkottu paprika. Lisää suppilot. Paista, kunnes neste on haihtunut. Lisää ainekset esipaistetulle piirakkapohjalle. Valmista munamaitoseos sekottamalla ainekset ja levitä piirakan päälle. Paista 20-30 minuuttia 200 asteessa

Joskus tein myös vhh-version piirakkapohjasta. Siihen tuli seesaminsiemeniä, mantelijauhoja, kananmunaa, leivinjauhetta, suolaa ja vähän psylliumia. Toimi oikein hyvin sekin.

Nam, omenia! 

 

Vanhempien vanha omenapuu tuottaa paljon omenia, mutta ne ovat melko happamia. Tämä vuosi tosin oli poikkeus ja ne ovat hyviä jopa sellaisenaan syötynä. Omenoista saa mitä mainioimpia jälkiruokia - ja kruunaahan jälkiruoka aterian oli sitten pyhä tai arki. Tässä laiskankokin omenajälkkäri. Valmistuu myös ilman sokeria.

Maailman helpoin omenajälkkäri

suomalaisia omenoita
voita
luomumantelilastuja
kanelia
(hunajaa/fariinisokeria...) 

Pese ja pilko omenat lohkoiksi. Voit myös vain kaivertaa siemenkodan pois ja laittaa voinokareita omenoiden sisälle. Sulata voi, lisää siihen halutessasi makeutusta. Omenat tosin ovat itsessään jo melko makeita, joten sokeri on oikeastaan turhaa. Lisää voi omenalohkojen päälle. Sirottele kanelia ja lisää mantelilastut. Sekoita. Paista uunissa noin 25 minuuttia 200 asteessa. Tarjoile esim. vaniljajäätelön tai kermavaahdon kera.

P.s. Nykyisin joissain kaupoissa on muuten myynnissä ceyloninkanelia, jossa ei ole myrkyllistä kumariinia.Se on isoina annoksia haitallista. Ceyloninkaneli voisi olla parempi vaihtoehto varsinkin lapsille, jotka tykkäävät syödä paljon kanelia.